Jäniksen itsemurha-aie.

The Hare's Intention of Suicide.

Mutta valtasipa sentään jänöpojan kerran kova alakuloisuus ja hän sanoi itselleen:

But a deep melancholy once overcame the young hare, and he said to himself:

-- Ei minua sentään kukaan pelkää!

"No one is afraid of me, after all!

Kyllä minun mahtini on mitätöntä.

My power is truly worthless.

Ja sentähden: mitä maksaa elellä täällä, menenpä ja hukutan itseni tuonne jokeen.

And so: what is the point of living here? I will go and drown myself in that river over there."

Mutta mentyään joen rannalle kuuli hän jonkun hyppäävän edestään veteen.

But having reached the riverbank, he heard someone jump into the water in front of him.

-- Mikä se?

"What was that?

Ken se siitä edestäni niin rutosti jokeen hyppäsi?

Who was it that jumped into the river ahead of me in such a rush?

Ka, koppakuoriainen. -- No, enpä vielä hukuttaudukaan, kun tuo koppakuoriainenkin minua niin pelkää, että hyppää edestäni sellaisella kiireellä jokeen, en mitenkään! -- sanoi jänis itselleen.

Well, look, a beetle! Well, I won't drown myself after all, when even that beetle is so afraid of me that it jumps into the river in such a hurry ahead of me—not a chance!" said the hare to himself.

Ja hän kääntyi pois joen rannalta ja elellä puputtelee vielä nytkin.

And he turned away from the riverbank and goes on living and nibbling even today.