Korpin laulu.

The Raven's Song.

Olipa kettu kulkenut taas monta päivää saamatta mitään einettä ja hän oli kovin nälkäinen ja alakuloinen.

A fox had been walking again for many days without getting a bite to eat, and he was very hungry and downcast.

Sattuupa hän silloin tulemaan erään ahon laitaan, jonka eräässä puussa istua kekottaa suuri korppi, iso juustopala suussa.

He happened to come then to the edge of a clearing, where in a tree perched a large raven, a big piece of cheese in its mouth.

Ketulle valahtaa vesi kielelle ja hän rupeaa tuumimaan, miten hän saisi tuon juustopalan.

The fox's mouth watered and he began to ponder how he might get that piece of cheese.

Heittäytyy hän silloin polvilleen puunjuurelle aholle, ottaa kasvoilleen mitä makeimman ilmeen ja käy mitä herkimmillä hännän häilyttelyillä sanojaan säestäen puhumaan korpille:

He then threw himself to his knees at the foot of the tree in the clearing, put on the sweetest expression on his face, and began to speak to the raven, accompanying his words with the gentlest swishing of his tail:

-- Voi korppi-serkkuseni, kuinka sinä olet kaunis ja ihana, eipä sinun puvullesi ja vaatteillesi, eikä koko olennollesi vedä vertoja mikään, ei mikään.

“Oh, my little raven cousin, how beautiful and wonderful you are; nothing, absolutely nothing can compare to your plumage, your garb, or your whole being.

Mutta minkälainen sinun äänesi lienee, minkälainen sinun laulusi, siitä ei minulla ole aavistusta, miten suloinen, miten ihana se lienee.

But what your voice might be like, what your song might be like, I have no idea—how sweet, how lovely it must be.

Sentähden, serkkukultaiseni, laulappas tässä lyhyt laulu, anna armas heimolaiseni, armaan äänesi kaikua!

Therefore, my dear cousin, do sing a short song here, let your beloved voice ring out, my dear kinsman!”

Korppi ei voi kyllin ihmetellä tätä puhetta.

The raven could not marvel enough at this speech.

Mitä tuo pitkähäntä tarkottaa, ajattelee hän.

What does that long-tail mean, it thought.

Narraako vai todella ylistelee?

Is he fooling me or really praising me?

Mutta mitäpä hän narraisikaan, mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt?

But why would he fool me, what harm have I done to him?

Ei, ei se narraa, vaan todella ylistelee, todella kiittelee minua -- tuo mainio, vilpitön ystävä.

No, he is not fooling me, but truly praising me, truly thanking me—that splendid, sincere friend.

Ja hän täyttää ketun jalon toiveen ja makean pyynnön: avaa suuren suunsa ja rupeaa laulaa ronkkumaan.

And it fulfilled the fox's noble wish and sweet request: opened its large beak and began to croak out a song.

Mutta silloin tuo suuri juustopala putoaa suusta, ja samassa on harras ihailija poistunut puun juurelta -- nyt hänen suussaan suuri juustopala.

But right then the big piece of cheese fell from its beak, and at that instant the devout admirer had left the foot of the tree—now with the big piece of cheese in his own mouth.