Vuoroin vieraissa.

Turns in Visiting.

Antoipa kurki kerran ketulle kutsun tulla hänen vieraakseen.

Once upon a time, the crane invited the fox to come and be his guest.

Antoi kutsun, ja keitti velliä.

He issued the invitation and cooked some gruel.

Kun kettu tuli hänen vieraakseen, kaatoi hän vellinsä korkeaan, ahdassuiseen kirnuun ja tarjosi sen siten vieraalleen.

When the fox arrived as his guest, the crane poured his gruel into a tall, narrow-mouthed churn and served it to his guest like that.

Mutta eihän kettu siitä semmoisesta astiasta saanut mitään suuhunsa -- eihän hänen päänsä mitenkään mahtunut sen suusta sisään.

But of course, the fox couldn't get a bite out of such a vessel—his head couldn't fit through its opening at all.

Hänen täytyi tyytyä vain kielen maiskutteluun.

He had to be content with just smacking his lips.

Sensijaan kurki pitkällä kaulallaan koukki minkä kerkisi velliä kirnusta suuhunsa ja oli tyytyväinen.

Instead, the crane, with his long neck, scooped gruel from the churn into his mouth as fast as he could and was quite content.

Kun ei kettu mitään syönyt, kysyi kurki:

When the fox ate nothing, the crane asked:

-- Miks'ei vieras velliä syö, eikö se ole hyvää?

"Why doesn't the guest eat the gruel? Is it not good?"

-- Hyvää on, hyvää on, mutta minä syön sitten huomenna, kun tulet meille vastavierailulle. -- Tulethan vastavierailulle huomenna, serkkuseni?

"It is good, it is good, but I shall eat tomorrow when you pay us a return visit. You will come for a return visit tomorrow, won't you, my dear cousin?"

-- Tulen, tulen mielelläni.

"I'll come, I'll gladly come."

No tuli huomenna kurki vastavierailulle, ja kettu kaatoi vellinsä suurelle, lavealle lautaselle.

Well, the next day the crane came for his return visit, and the fox poured his gruel onto a large, broad plate.

-- Käydään syömään, käydään syömään!

"Let's eat, let's eat!"

Käytiin syömään sitä ketun velliä, mutta nytpä ei vuorostaan kurki saanut mitään suuhunsa, sensijaan kuin kettu latki sitä kuin kauhalla ikään.

They sat down to eat the fox's gruel, but now it was the crane's turn to get nothing into his mouth, while the fox lapped it up as if with a ladle.

Kun kettu näki, ettei kurki syö mitään, kysyi hän tältä -- veitikka sydämessä:

When the fox saw that the crane was eating nothing, he asked him—mischief in his heart:

-- Miks'ei vieras velliä syö, vai eikö se ole hyvää?

"Why doesn't the guest eat the gruel? Or is it not good?"

-- Hyvää on, hyvää, mutta minä söin eilen tämän päivänkin tarpeeksi, sanoi kurki, vaikka hänen mielensä teki niin syödä ketun keittoa ja nälkä soitteli suolissaan.

"It is good, it is good, but yesterday I ate enough for today as well," said the crane, even though he longed to eat the fox's soup and hunger was rumbling in his belly.