Kettu suksipuuta katsomassa.

The Fox Looking at Ski-Wood.

Tuleepa kettu kerran puun juurelle, jossa on harakalla pesä ja poikaset.

Once, a fox comes to the foot of a tree where a magpie has a nest with chicks.

Tulee ja käy kovin katselemaan puun puoleen, sinne, missä on harakalla pesä ja missä tämä kovin mahtavana istuu alas katsellen.

He comes and begins to stare hard up at the tree, right where the magpie has her nest and sits grandly looking down.

Kyllästyy vihdoin harakka ketun katseluun ja kysyy:

At last, the magpie gets tired of the fox's staring and asks:

-- Mitä sinä liuhuparta siellä katselet?

“What are you staring at down there, you bushy-beard?”

-- Katselenpahan, kun tässä olisi niin hyvä puu sukseksi.

“Just looking, as this tree here would make such good wood for a ski.”

En ole muualla missään näin hyvää suksipuuta tavannut.

“I haven't found such good ski-wood anywhere else.”

Arvelen tämän kaataa.

“I'm thinking of chopping it down.”

-- Elä veikkonen, elä mitenkään sitä tee, hätäytyy harakka, -- elä mitenkään kaada tätä puuta, sillä minulla on tässä pesä ja poikaset.

“Oh don't, my dear fellow, don't do that under any circumstances,” the magpie panics, “don't chop down this tree, for I have my nest and chicks here.”

-- Vai niin!

“Is that so!”

No, jos annat yhden pojan syötäväkseni, niin en kaada, -- kun sinulla kerran on tässä pesä.

“Well, if you give me one chick to eat, I won't chop it down—since you happen to have a nest here.”

-- Olkoon menneeksi, ota se, elä vaan kaada!

“So be it, take it, just don't chop it down!”

Kettu saa poikasen, syö, ja lähtee pois.

The fox gets a chick, eats it, and goes away.

Mutta toisena päivänä tulee hän uudestaan ja rupeaa samalla tapaa katselemaan puuhun.

But on the second day, he comes again and starts staring up into the tree in the same way.

Harakka taas kysyy:

The magpie asks again:

-- Mitä sinä häilyhäntä siellä taas katselet?

“What are you staring at down there again, you bushy-tail?”

-- Katsonpahan vain, kun en todellakaan mistään löydä näin hyvää puuta suksipuuksi.

“Just looking, as I really can't find such good wood for a ski anywhere.”

Kyllä se minun täytyy sittenkin kaataa, täytyy!

“I really must chop it down after all, I must!”

-- Elä veikkonen, elä mitenkään, sillä minullahan on tässä puussa pesä ja poikaset.

“Oh don't, my dear fellow, don't by any means, for I have my nest and chicks in this tree.”

-- No, jos annat yhden poikasen syötäväkseni, niin en kaada.

“Well, if you give me one chick to eat, I won't chop it down.”

-- No olkoon menneeksi!

“Well, so be it!”

Kettu saa poikasen, syö ja menee pois.

The fox gets a chick, eats it, and goes away.

Mutta kolmantenakin päivänä hän tulee uudestaan ja saa taas poikasen.

And on the third day as well, he comes again and gets another chick.

Tuleepa sitten sen kolmannen päivän iltana varis harakan luo vieraaksi ja kun harakka kertoo hänelle seikkansa, niin sanoo varis hänelle:

Then, on the evening of that third day, a crow comes to visit the magpie, and when the magpie tells him about her situation, the crow says to her:

-- No oletpas sinä aika pöhkö, kun annat poikasiasi mokomalle ja mokomasta syystä.

“Well, you certainly are quite foolish, giving your chicks to such a fellow for such a reason.”

Olet tosiaankin, sanon, sillä millä se kettu tämän tai muunkaan puun kaataisi, sillä kun ei ole kirvestä, ei kassaraa.

“You truly are, I say, for with what would that fox chop down this or any other tree, since he has neither an axe nor a billhook?”

Jos se tulee vielä, niin sano vain niin, että milläs sinä pitkähäntä tämän puun kaadat?

“If he comes again, just say, ‘How are you going to chop down this tree, long-tail?’”

Sano niin!

“Say that!”

Harakka lupasi ja varis lähti.

The magpie promised, and the crow left.

Tuli sitten kettu neljäntenä päivänä taas puun juurelle ja sanoi:

Then, on the fourth day, the fox came to the foot of the tree again and said:

-- Pakana, kun en mistään löydä näin sopivaa puuta suksipuukseni.

“Darn it, since I can't find such a suitable tree for my ski-wood anywhere.”

Kyllä se minun täytyy kaataa.

“I really must chop it down.”

-- Mutta milläs sinä pitkähäntä sen kaadat?

“But with what are you going to chop it down, long-tail?”

kysyi silloin harakka ja kävi makeasti nauramaan.

asked the magpie then, and started to laugh heartily.

-- Vai niin, vai olet jo viisastunut, vai on varis käynyt sinua neuvomassa!

“Is that so, so you've grown wiser, or has a crow been advising you!”

No, eipä mitään, pannaan mieleen, ja näytetään, että vielä se neuvojakin kaipaa neuvoa!

“Well, no matter, let's keep that in mind, and show that even the advisor needs advice!”

Ja hän lähti pois ja heittäytyi eräälle kauniille ahonrinteelle kuolleen tavoin loikomaan kuten kerran kalaukkoa peijatessaan ja pisti kielensä loitos ulos.

And he went away and threw himself down on a lovely clearing hillside to lie like dead, just as he once did when tricking the old fisherman, sticking his tongue far out.

Vähän ajan päästö lensi siihen se varis, joka oli harakkaa neuvonut, ja rupesi kiihkeästi kiertämään kettua, jonka hän katsoi kuolleeksi.

After a short while, the crow that had advised the magpie flew over and began eagerly circling the fox, whom he deemed dead.

Kierreltyään kotvasen kävi hän aivan lähelle tätä ja nokata jyrskäytti tämän pitkällä olevaa, houkuttelevaa kieltä, jota hän himoitsi.

After circling for a bit, he came right up close to him and pecked forcefully at his extended, tempting tongue, which he craved.

Mutta silloin kettu yhtäkkiä kaapsahti ylös ja koppasi suuhunsa kieltähimoitsevan variksen ja vei pesälleen maukkaaksi päivälliseksi.

But then the fox suddenly snapped up, snatched the tongue-coveting crow into his mouth, and carried him off to his den for a delicious dinner.