Ketun kyyti.

The Fox's Ride.

Mutta kerran kävi ketulle samalla tapaa.

But once, the same thing happened to the fox.

Hän astuskeli uneliaana ja laiskana ahon laitaa ja huomaamatta, että hevonen makasi suuren kiven takana, laskeutui levolle hevosen hännän päälle, ja nukkui siihen.

He was walking sleepily and lazily along the edge of a clearing, and without noticing that a horse was lying behind a large rock, he lay down to rest on the horse's tail and fell asleep right there.

Eikä herännyt ennen kun hevonen, joka tunsi omituista painoa häntänsä päällä, yhtäkkiä hyppäsi pystyyn ja lähti hurjaan laukkaan.

And he didn't wake up until the horse, feeling a strange weight on its tail, suddenly jumped up and galloped off wildly.

Silloin kettu heräsi, mutta hätäytyneenä näki parhaaksi tarrautua hevosen häntään ja siitä koettaa pyrkiä tämän lautasille.

Then the fox woke up, but in his panic he thought it best to cling to the horse's tail and try to work his way up onto its hindquarters.

Tämän kyydin sattui näkemään jänis, sama, jonka samallaisen kyydin kettu oli joku aika sitten nähnyt.

A hare happened to see this ride, the very same one whose similar ride the fox had seen a while ago.

No, hänellekös kelpaa nauru, nauru sydämen pohjainen, eikä hän malta mitenkään olla kysymättä kohtalokumppaniltaan sieltä tiepuolesta:

Well, how he laughed, a laugh from the bottom of his heart, and he couldn't help but ask his fellow sufferer from the side of the road:

-- No, minnekäs sitä repoveikkoa viedään?

"-- Well, where is that clever fox being taken?"

Kettu huutaa huiman kyydin kynsissä:

The fox shouts from the clutches of the wild ride:

-- Jumala tiesi, jussikulta, yliukko, ystäväni, minne miestä vietänee, missä yötä lietänee, taian mennä taivahasen, tahi tuonelle pudota!

"-- God only knows, dear hare, old pal, my friend, where a man is being taken, where he shall spend the night; I might go to heaven, or fall down into Tuonela!"