Karhun kalanpyyntö.

The Bear's Fishing.

Sattuipa siitä karhu osumaan ketun kala-aterialle ja hänkös ihmettelemään, että mistä kuoma oli saanut niin paljon kaloja.

A bear happened to stumble upon the fox's fish meal and wondered where his friend had gotten so many fish.

Kettu ei ollut ensin mikseenkään, söi vain salamyhkäisesti hymyillen, mutta sitten pyyhkäisi viiksiään ja virkahti:

At first, the fox paid no mind, just ate with a secretive smile, but then wiped his whiskers and remarked:

-- Mistäkö?

-- Where from?

Järvestä, niinkuin aina!

From the lake, as always!

Menin tuonne avannolle, pistin häntäni veteen, ja kun olin pitänyt sitä siellä kotvasen, tarttui se kaloja täyteen.

I went over to that ice hole, put my tail in the water, and when I had kept it there for a little while, it became full of fish.

Vedin ylös, ja tässä ovat kalat.

I pulled it up, and here are the fish.

Niin sitä kaloja saadaan!

That's how you catch fish!

-- Mutta neuvopa, velikulta, minullekin se konsti, lausui karhu naurusuin.

-- But do teach me that trick too, dear fellow, said the bear with a smile.

Minä tahtoisin myöskin kaloja.

I would like some fish too.

-- Mitäs neuvomista siinä tarvitaan, tee vain niinkuin minäkin tein, siinä kaikki.

-- What advice is needed for that? Just do as I did, that's all.

Pistä häntä avantoon, anna olla siellä sinnes, kunnes rupeaa sitä puristelemaan ja sitten vedä.

Stick your tail in the ice hole, leave it there until it starts to squeeze, and then pull.

Mutta mene yöllä ja vielä kovin kylmänä yönä, silloin on parempi onni!

But go at night, and on a very cold night at that; then you'll have better luck!

Karhu kiitti neuvosta ja lähti eräänä pakkasyönä järven jäälle ja pisti häntänsä avantoon.

The bear thanked him for the advice and went out onto the lake ice one frosty night and stuck his tail into the ice hole.

Antoi sen olla siellä siihen asti, kunnes rupesi sitä puristelemaan, ja sitten vetäsi.

He left it there until it started to squeeze, and then he pulled.

Mutta mitä, eihän se tullutkaan sieltä.

But lo and behold, it wouldn't come out.

Mikä sille tuli, ihmetteli karhu ja tempasi rajummin.

What happened to it, the bear wondered, and tugged harder.

Silloin se tuli, mutta katkenneena, sillä se oli niin kovin avantoon jäätynyt. -- Siitä asti on karhu ollut töppöhäntänä.

Then it came, but broken off, for it was frozen so hard into the ice hole. -- Ever since then, the bear has had a stubby tail.

Kettu karhun selässä.

The Fox on the Bear's Back.

Sen jälkeen oli kettu syönyt erään talon aitasta maitoa ja tuli karhua vastaan kuono ja korvat kirnupiimässä.

After that, the fox had drunk milk from a farm's storehouse and met the bear with his snout and ears covered in buttermilk.

Karhu kantoi kovaa kaunaa kettua kohtaan edellisen kolttosen johdosta ja aikoi ensin antaa aika löylytyksen ketulle, mutta nähtyään hänet tässä asussa unohti aikeensa ja kysyi ihmetellen:

The bear held a deep grudge against the fox because of the previous trick and initially intended to give the fox a sound beating, but seeing him in this state, he forgot his intention and asked in wonder:

-- Mikäs sinulle on tullut?

-- What on earth happened to you?

Kettu heittäytyi varsin surkuteltavan näköiseksi ja lausui, pää painuksissa:

The fox put on a most pitiful look and said, with his head hanging low:

-- Voi, veikkonen, minulle sattui käymään niin hullusti, että kun menin tässä erään talon eteiseen, noin ikään katsastamaan vain, niin tuli tuvasta akka ja pieksi minut korennollaan pahanpäiväisesti.

-- Oh, my friend, things went so terribly wrong for me: when I went into the entryway of a farm house, just to take a look, an old woman came out of the room and beat me badly with her carrying pole.

Niinkuin näet: pään mäsälle.

As you can see: smashed my head to pieces.

Karhu unohti silloin kaiken kaunansa kettua kohtaan ja sanoi säälitellen:

The bear then forgot all his grudge against the fox and said with pity:

-- Voi sinua ukkoparkaa, kylläpä sinulle on todella huonosti käynyt.

-- Oh, you poor fellow, things really have gone badly for you.

Nousehan, veikkoseni, tuonne hartioilleni, niin kannan sinua, kovaosaista, kotvasen.

Climb up onto my shoulders, my friend, and I'll carry you, poor soul, for a little while.

No mitäs: kettu nousi karhun selkään ja antoi tämän kantaa itseään.

Well then: the fox climbed onto the bear's back and let him carry him.

Mutta kun hän oli ollut siellä kotvasen, teki hänen mielensä ruveta karhua, tuota tyhmeliiniä, pilkkaamaan.

But when he had been up there for a little while, he felt like mocking the bear, that simpleton.

Hän alkoi hyräillä pilkallisesti:

He began to hum mockingly:

-- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin.

-- Oh dear, the way of this world, when everything here is upside down.

Tässäkin: sairas tervettä kantaa, vähämieli veitikkata!

Even here: the sick carries the healthy, the simpleton carries the rogue!

Karhu ei ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta sitten jo kohotti päätänsä ja kysäsi:

At first the bear paid no attention to this, but then raised his head and asked:

-- Mitä sinä oikein laulat?

-- What are you singing, anyway?

-- E-en mitään, virkkoi kettu, -- sitä vain, että se on aivan oikein, että terve sairasta kantaa, pieksämätön pieksettyä.

-- N-nothing, said the fox, -- just that it's quite right that the healthy carries the sick, the unbeaten carries the beaten.

-- Et sinä niin laula, toisin laulat.

-- That's not what you're singing, you're singing something else.

Mutta sen minä sanon sinulle, että ellet ole hiljaa, niin minä näytän sinulle laulelemisen.

But I'll tell you this: if you don't keep quiet, I'll teach you a lesson about singing.

-- En minä enää mitään laula, kuomaseni.

-- I won't sing anything anymore, my dear friend.

Mutta mitäs se kettu olisi voinut sanaansa pitää, se taas rupesikin laulelemaan:

But how could the fox have kept his word? He started singing again:

-- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin.

-- Oh dear, the way of this world, when everything here is upside down.

Tässäkin: sairas tervettä -- -- --

Even here: the sick carries the healthy -- -- --

Mutta pitemmälle hän ei päässyt laulussaan, sillä karhu käänsi äkkiä päänsä ja tarrautui hampain hänen koipeensa.

But he got no further in his song, for the bear suddenly turned his head and grabbed his leg with his teeth.

Ja täytyi ketun panna esille kaikki keinonsa ennenkuin pääsi pälkähästä.

And the fox had to use all his tricks before he got out of trouble.

Mistä päin nyt tuulee?

Which Way Is the Wind Blowing Now?

Sattuipa sitten karhu saamaan elävän teeren hampaisiinsa.

Then it happened that the bear caught a live black grouse in his teeth.

Kettu tuli vastaan ja tahtoi kaikin mokomin saada häneltä tuon makupalan.

The fox came along and wanted that tasty morsel from him by all means.

Hän mietti keinoa hetken, ja sanoi:

He thought of a trick for a moment, and said:

-- Kuomaseni, mistä päin nyt tuuleekaan?

-- My dear friend, which way is the wind blowing now?

Karhu muisti hyvin ketun entiset kolttoset häntä kohtaan, eikä halunnut tällä kertaa joutua nenästävedetyksi, ja sentähden hän ei virkkanut ketun kysymykseen mitään, töllisti voin taivaalle ja pudisti päätänsä.

The bear remembered the fox's previous tricks against him well, and didn't want to be fooled this time, so he said nothing to the fox's question, just stared up at the sky and shook his head.

Mutta kettu ei halunnut mitenkään jättää teertä karhun suuhun ja sentähden hän keksi kiverämmän juonen ja kysyi:

But the fox did not want to leave the black grouse in the bear's mouth at any cost, and so he came up with a trickier scheme and asked:

-- Kuomaseni, mistä päin silloin tuulee, kun puolenpäivän aikaan päivä silmiin paistaa, mutta tuuli sattuu selkään?

-- My dear friend, which way is the wind blowing when, at midday, the sun shines into your eyes but the wind hits your back?

Karhu mietti hetken asiaa ja vastasi:

The bear pondered the matter for a moment and answered:

-- Ka, pohjoisesta!

-- Why, from the north!

Silloin avautui hänen suuri suunsa ja teeri pääsi siitä maahan ja kohta oli se ketun hampaissa, joka tämän saatuaan viiletti vikkelästi metsään.

At that moment his large mouth opened, and the black grouse dropped to the ground and was soon in the teeth of the fox, who, having caught it, darted swiftly into the forest.