Karhu miehen kera maanviljelijänä.

The Bear as a Farmer with a Man.

Kaikesta edellisestä huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin vielä maanviljelystä harjottamaan.

Despite all the previous events, the bear nevertheless set out to practice farming once again.

Mutta nyt ryhtyi hän tähän toimeen miehen kera, ajatellen, että tämän oikean ammattilaisen kera yritys paremmin onnistuu.

But now he undertook this work together with a man, thinking that with this true professional, the endeavor would succeed better.

Onnistuiko se?

Did it succeed?

Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perillä kuin ensimäisellä kerralla, tuli kysymykseen, mitä kaskeen kylvettäisiin.

When the slash-and-burn field had been jointly felled, burned, and plowed—tasks in which the bear was now much better versed than the first time—the question arose as to what should be sown in the field.

Mies siitä nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin välillä.

The man brought up the topic, advising a choice between rye and turnip.

Karhu mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan mieheltä tarkan selon näiden viljalajien laadusta, valitsi rukiin.

The bear pondered the matter for a moment, and having received a precise explanation from the man regarding the nature of these crops, chose rye.

-- Mutta mitkä sinä sitten sadosta haluat, tyvetkö vai latvat?

“But which part of the harvest do you want then, the bottoms or the tops?”

kysyi mies edelleen.

asked the man further.

Karhu arveli, että tyvet ovat aina paremmat ja ilmotti ottavansa ne.

The bear reckoned that the bottoms were always better and announced he would take them.

No, kylvettiin ruis halmeeseen ja ruvettiin vuottamaan viljan valmistumista.

Well, rye was sown into the field, and they began to await the ripening of the crop.

Kun se valmistui, mentiin yhdessä halmeelle, jossa mies sanoi, että nyt hän erisin ottaa oman osansa, korret ja latvat, sitten karhu saisi ottaa omansa, tyvet.

When it ripened, they went together to the field, where the man said that he would first take his own share, the stalks and tops, and then the bear could take his, the bottoms.

Karhu suostui siihen ja mies leikkautti viljan, panetti lyhteisiin ja kuljetutti pois.

The bear agreed, and the man had the grain reaped, bound into sheaves, and hauled away.

Kun oli jäänyt jälelle vain tyhjä sänki, sanoi hän karhulle:

When nothing was left but empty stubble, he said to the bear:

-- No nyt on siinä jälellä sinun osasi, ota se pois!

“Well, now what remains is your share, take it away!”

Karhu rupesi nyhtämään juuria, mutta ennenpitkää huomasikin, että hän oli tullut surkeasti petetyksi.

The bear began to pull up the roots, but before long he realized that he had been wretchedly cheated.

Mutta kun oli ollut puhe sellainen, niin ei voinut mitään, täytyi tyytyä vaan.

But since that had been the agreement, there was nothing to be done; he simply had to accept it.

Mutta toisella kertaa hän onkin viisaampi, arveli hän.

“But next time I'll be wiser,” he reckoned.

Toisella kertaa ilmotti hän kylvettäväksi nauriin.

The next time, he declared that turnips should be sown.

-- No mitkäs sinä sen sadosta tahdot osaksesi, tyvetkö vai latvat?

“Well, which part of that harvest do you want for your share, the bottoms or the tops?”

-- Latvat, vastasi karhu empimättä.

“The tops,” answered the bear without hesitation.

Kun sitten nauris valmistui, vei mies karhun halmeelle ja sanoi:

When the turnips were ready, the man took the bear to the field and said:

-- No, otahan nyt osuutesi, latvat, että minä saan sitten oman osuuteni, tyvet!

“Well, take your share now, the tops, so that I can then get my own share, the bottoms!”

Karhu nauroi sydämessään viisaudelleen, ja leikkasi riemuiten naatit nauriista sekä jätti miehelle tyvet.

The bear laughed in his heart at his own wisdom, joyfully cut the greens off the turnips, and left the bottoms for the man.

Mutta kun hän näki, että mies nosti tyvinä kauniita, valkoisia ja punaisia nauriita, jotka olivat aivan toista kuin raa'at naatit, vetäytyi hänen naamansa pitkää pitemmäksi, ja hän käsitti, ettei hänestä ole kenenkään kanssa noiden vieraiden elinkeinojen harjottajaksi.

But when he saw that the man was digging up beautiful, white, and red turnips as the bottoms—which were altogether different from raw greens—his face grew longer than long, and he understood that he was not fit to practice those unfamiliar trades with anyone.